Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jokiklaani ~ Tuuliklaani ~ Varjoklaani

Tänne siis vain ja ainoastaan Myrskyklaanin tarinat!

Pari juttua:

- Tarkista tarina huolella ennen lähettämistä

- Kirjoita hän- tai minä-muodossa ja käytä imperfektiä

- Yhdellä hahmolla saa olla kaksi tarkistamatonta tarinaa

- Muista tehdä tarinasta riittävän pitkä, että saat kokemuspisteitä

- Älä kirjoita liian pitkää tarinaa!!! max. noin 1300 sanaa

- Yhdestä tarinasta voi saada max. 30 kp

- Nimi-kohtaan hahmon nimi (esim. Lehtitassu)

- Vuodenaika on sama kuin IRL

Myrskyklaanin tarinat  [ Kirjoita ]

Nimi: Ullakolla

28.12.2017 15:08
--------------------------------------------------------------------------- -
Tästä alkavat uudet tarinat

Nimi: Hallatassu

24.06.2017 20:42
"Etkö sinä ole ikinä hiljaa?" Vasatassu ärähti Valkotassulle, joka rehenteli tapansa mukaan päivän saavutuksistaan kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan. Toisin sanoen Liljapennulle, joka oli toivottoman ihastunut valkoiseen oppilaaseen. Valkotassu kääntyi katsomaan vihaisesti sisartani ja minua sinisillä, kipinöivillä silmillään.
"Sinulla ei ole varaa sanoa mitään, kun kerran olet varapäällikön lellikki. Sitä paitsi rehentelit juuri eilen Heinäpennulle siitä, kuinka Kettuturkki opettaa sinulle kaiken mahdollisen, mitä varapäällikön pitää osata. Kyllä vain, minä kuulin sen. Lisäksi olet hädin tuskin pentua kokeneempi, joten sinuna pitäisin kieleni kurissa", kollioppilas sähisi Liljapennun tuijottaessa tilannetta silmät suurina.
"Tuo oli tosi nokkelasti sanottu", pentu henkäisi ja siirtyi hieman lähemmäs ihailemaansa kissaa. Vasatassu hylkäsi kottaraisen, jota oli syömässä ja otti askeleen lähemmäs Valkotassua karvat ylös sojottaen kuin siilin piikit. Seurasin etäisen kiinnostuneena, kuinka oppilaat sähisivät toisilleen samalla, kun nieleskelin myyrääni. Sisko saisi luvan tapella itse omat tappelunsa. Liljapentu katsoi soturioppilaita pelokkaasti ja pinkaisi sitten sisälle pentutarhaan.
"Nyt riittää!" kireä, ehdoton ääni huusi. Sammalnenä oli ilmestynyt paikalle ja asettui kahden riitapukarin väliin. Hänen alkaessa nuhdella Valkotassua ja Vasatassua nielaisin loput ateriastani ja lähdin kulkemaan kohti parantajan pesää, josta oli tullut kotini nimittämiseni jälkeen. En halunnut, että kovapintainen parantajanaaras sotkisi minut mukaan muiden oppilaiden kahnauksiin.
"Äläpäs karkaa minnekään Hallatassu. Minulla on sinulle vähän asiaa." Kirosin mielessäni ja käännyin katsomaan mestarini harmaita kasvoja. Sammalnenä käveli ohitseni ja viittasi minua seuraamaan. Niin paljon kuin vihasinkin parantajan työtä, olin kuitenkin oppinut, että Sammalnenälle ryttyilystä ei saanut muuta kuin hankaluuksia. Niinpä tallustelin tämän perässä sisään parantajan pesän suuaukosta ja istahdin alas kuuntelemaan takuuvarmaa napinaa.

"Sinun olisi pitänyt mennä väliin. He olisivat voineet loukkaantua", naaras aloitti. Kohautin lapojani ja pyyhkäisin hajamielisesti korvaani tassun selkämyksellä. Vasatassu oli vahva kissa, joten tuskinpa tämä olisi edes kaivannut apua säälittävältä parantajasisareltaan.
"Luulin, että parantajan on tarkoitus pysytellä erossa muiden riidoista", huomautin kylmän kärsivällisesti. Sammalnenä päästi ilman keuhkoistaan raivostuneena pihinänä hampaiden lomasta.
"Se sääntö koskee klaanien välisiä kiistoja! Tässä on nyt kyse sinun omasta klaanistasi! Sinun pitäisi edistää rauhaa ja välittämistä Myrskyklaanissa eikä lietsoa kissoja toisiaan vastaan!" mestari raivosi. "Sitä paitsi ei ole mitään järkeä tuhlata kallisarvoisia yrttivarastoja vammoihin, jotka voidaan välttää sopuisalla elolla." Pörhistin vaaleanharmaata turkkiani ja tunsin kynsieni liukuvan vaistomaisesti esiin.
"Ketunläjöistäkö minä tiedän, miten parantajan kuuluu käyttäytyä! Sinä olet vain jaaritellut kaiket päivät yrteistä, muttet ole sanonut mitään siitä, että minun pitäisi toimia jonakin hyvän tahdon lähettiläänä klaanitoverien keskuudessa. Tuijotat vain minua illasta aamuun ihan kuin jotain avutonta pentua! Arvaa mitä, minä olen kyllästynyt sinun sääliisi! En koskaan halunnut oppilaaksesi eikä minusta taatusti tule ikinä parantajaa!" Sen sanottuani marssin ulos pesästä.

//Ei kovin laadukas, mutta tulipahan kirjoitettua.

Vastaus:

14 kp

Nimi: Hallatassu

01.03.2017 16:03
"Mestariksesi tulee Kettuturkki. Oletan hänen välittävän kaiken tietonsa Vasatassulle." Katsoin sivummalta sisareni nimittämistä ja koukistelin kynsiäni ärtyneenä. Olisin antanut vaikka häntäni, jos olisin saanut olla siellä hänen rinnallaan. Vasatassu näytti yllättyneeltä ja riemusta paisuneelta, kun sai kuulla pääsevänsä klaanin varapäällikön oppilaaksi. Onnenkissa! Tuore oppilas kosketti neniä mestarinsa kanssa ja hymyili leveämmin kuin koskaan. Sekä Susivarjo että Kaurisloikka tuijottivat valtavan ylpeinä tytärtään. Hiekkatähti käänsi katseensa klaanin parantajan, Sammalnenän, puoleen ja nyökkäsi. Harmaa naaras nousi seisomaan ja viittasi minut hännällään luokseen.
"Myrskyklaanin kissat, te tiedätte etten voi olla luonanne ikuisesti. Niinpä on minunkin aika ottaa oppilas. Olen valinnut kissan, joka ei pysty palvelemaan klaania soturina, mutta pystyy varmasti antamaan klaanilleen moninkertaisesti enemmän parantajana. Oppilaani tulee olemaan Hallapentu", parantajanaaras julisti ja sai klaanitovereissa aikaan hieman epäuskoista supinaa. Ilkkukoot vain, typerät karvapallot!
"Hallapentu, hyväksytkö paikan Sammalnenän oppilaana?" Hiekkatähti kysyi arvovaltaisesti. Viivyttelin tahallani hieman vastauksen kanssa ja vilkaisin sisareni edelleen onnesta tihkuviin silmiin ja siitä vielä ensin isäni ja sitten emoni silmiin, joissa näkyi hieman vastentahtoista ylpeyttä. He olivat kumpikin sotureita henkeen ja vereen, mikä teki vaikeaksi hyväksyä, ettei heidän toisesta tyttärestään tulisi ikinä soturia. En olisi itsekään valinnut tätä ratkaisua, jos minun ei olisi pakko. Vaihtoehtoni olivat parantajaoppilaan paikka ja ikuinen pentujen viihdyttäminen klaaninvanhimpien pesässä. Valinta ei ollut kovin vaikea, mutta se suututti minua silti etenkin nyt, kun näin pentuetoverini onnellisen naaman hännänmitan päässä itsestäni.
"Kyllä", pakotin sanan suustani kuorrutettuna kaikella sillä katkeruudella, mitä tunsin. Sammalnenä mulkaisi minua. Hän kai tunsi itsensä suureksikin hyväntekijäksi, kun pelasti minut hoiteisiinsa ikuiselta makaamiselta klaaninvanhimpien joukossa. Ei se minun syyni ollut, että olin syntynyt ikuisesti sairaaksi.
"Siinä tapauksessa kutsuttakoon tätä oppilasta Hallatassuksi", Hiekkatähti naukui ja Sammalnenä jatkoi:
"Puolikuun aikaan matkaamme yhdessä Kuukivelle, että Tähtiklaani voi hyväksyä sinut parantajaksi."
"Myrskyklaanin onnittelut kulkekoon matkassasi", Hiekkatähti päätti ja hymyili minulle lempeästi. Helppohan hänen oli! Hän ei joutuisi olemaan oppilaan asemassa mestarinsa kuolemaan asti tai kunnes tämä päättäisi siirtyä klaaninvanhimmaksi. Elämäni oli lopullisesti pilalla!
"Vasatassu! Hallatassu!" klaani hurrasi meille tunnollisesti. Katselin heitä nyrpeästi, sillä tiesin, että työni olisi tästä lähtien hyysätä heitä jokaista. Jippii.

Vastaus:

10 kp

Nimi: Lumitassu

22.12.2016 09:06
Hymyilin vähän epävarmasti uudelle parantajaoppilaalle.
"Öhm... Kiitos", maukaisin ja vilkaisin sivusilmällä Salamatassua, joka virnisteli kauempana minulle.
Loin veljeeni tiukan silmäyksen ja käännyin taas katsomaan Pimeätassua. Olin avaamassa suutani vastatakseni jotenkin kollin kohteliaaseen lausahdukseen, kun tämän mestari Sammalnenä kutsui häntä.
Kolli ei reagoinut mitenkään ja vaikka Sammalnenä kutsui uudelleen, hän ei tehnyt elettäkään totellakseen kutsua.
"Lumitassu... Lumitassu", kolli toisteli. Kallistin päätäni.
"Mitä asiaa?" kysyin.
"Kai sinä nyt jostain syystä nimeäni hoet", jatkoin. Ennen kuin Pimeätassu kuitenkaan ehti vastata, Takiaiskynsi tuli luokseni.
"Lumitassu, jos sinulla on luppoaikaa, voitkin tulla minun ja Kajovirran sekä Valkotassun kanssa partioon", mestarini tokaisi. Vilkaisin epävarmasti ensin Pimeätassua ja sitten mestariani, joka liikehti vähän levottomasti.
"Hyvä on sitten", miukaisin. "Hei sitten, Pimeätassu", jatkoin nopeasti kollioppilaalle ja menin mestarini perässä ulos.

"Minne me menemme?" kysyin Takiaiskynneltä, kun olimme kävelleet jonkun matkaa metsässä.
"Käymme Varjoklaanin rajalla uusimassa rajamerkit", mestarini kertoi.
"Sitten sinä ja Valkotassu voitte metsästää vähän", Kajovirta lisäsi. Vilkaisin Valkotassua, joka vastasi katseeseeni viileästi. En ollut koskaan oikein pitänyt Valkotassusta, sillä hän yritti aina olla huomion keskipisteenä jokaisessa asiassa. Mutta kai tuo nyt tämän kerran meni.
"Selvä!" tokaisin. Valkotassu tuhahti.
"Miksemme me voi vaikka harjoitella taistelua? Kyllä minä osaan jo metsästää", valkoinen kolli nurisi. Kajovirta siristi tälle silmiään.
"Nyt ei ole kyse osaamisesta, nyt on kyse klaanin ruokkimisesta", hän kertoi oppilaalleen, ja hänen äänensävynsä oli kireä. Minusta tuntui, että he olivat käyneet tällaisia keskusteluja ennenkin.
"Miksi soturit eivät voi ruokkia klaania? Minun ja Lumitassunhan pitäisi opetella kaikkea, niin osaisimme puolustaa klaania!" kollioppilas valitti.
"Sotureilla on paljon muutakin tekemistä", Kajovirta maukui kyllästyneenä. Valkotassu murahti hiljaa.
"Me kadehdimme teitä oppilaita, kun teidän elämänne on vielä niin vapaata", Takiaiskynsi jatkoi. Mestarini puhe oli kärsivällisempää kuin Kajovirran. Se yllätti minut vähän, sillä olin odottanut, että hänellä olisi mennyt hermot keskustelua kuunnellessa.
"Voimmeko vain jatkaa matkaa?" kysyin kyllästyneenä.
"Valkotassu, voisit sinäkin vähän ajatella", tokaisin vielä kollille.
"Meidän ei tarvitse vielä ajatellakaan soturien velvollisuuksia", maukaisin. Takiaiskynsi vilkaisi Kajovirtaa osin huvittuneen näköisenä ja mestarit lähtivät kävelemään kylmässä kohti rajaa.
Loikin heidän peräänsä ja Valkotassu tuli perässä.

Minä ja Valkotassu palasimme leiriin. Olin saanut kiinni varpusen, josta olin erityisen ylpeä. Se oli aika suurikokoinen lehtikadon aikaiseksi linnuksi.
Takiaiskynsi ja Kajovirta olivat vaihtamassa kieliä muiden sotureiden kanssa, enkä kehdannut mennä häiritsemään heidän juttutuokiotaan. Olin viemässä varpusen tuoresaaliskasan päälle, mutta muutin mieleni ja vein sen sittenkin klaaninvanhimmille.
Hopeajuova oli nokosilla pesän perällä, mutta Piikkihäntä oli hereillä. Hän kääntyi katsomaan minua kun tulin sisään.
"Tervehdys, Lumitassu", mustavalkoinen kolli maukaisi. Hymyilin hänelle ja mutisin tervehdyksen varpusen takaa.
"Tässä", maukaisin ja pudotin varpusen hänen eteensä. Piikkihäntä katsoi minua yllättyneenä.
"Sinäkö tuon nappasit?" hän kysyi ja käänteli sitä tassullaan. Nyökkäsin innokkaasti ja istahdin hänen eteensä.
"Ihan itse", lisäsin. Piikkihäntä hymyili.
"Hieno saalis. Menehän nyt siitä suorittamaan velvollisuuksiasi", hän sanoi. Nyökkäsin ja lähdin pesästä.
Leiriaukiolle palattuani muistin Pimeätassun. Tätä ei näkynyt enää aukiolla, joten oletin, että hän oli nyt Sammalnenän kanssa opettelemassa yrttejä tai jotain. Katselin hetken ympärilleni ja koitin keksiä tekemistä.
"Hei Lumitassu!" Ampiaistassu loikki luokseni.
"Kuulin Valkotassulta että sait kiinni varpusen", naaras sanoi. "Saanko nähdä sen? Se oli kuulemma iso."
"Ehkä, jos Piikkihäntä antaa sinun kaivaa sen vatsastaan", vastasin. Ampiaistassun lavat lysähtivät. Hän näytti hetken pettyneeltä ja alkoi sitten nauraa.
"Joo, minäpä menen kysymään Piikkihännältä. Ehkä hän kertoo minulle jonkun tarinankin", Ampiaistassu sanoi ja lähti juoksemaan kohti klaaninvanhempien pesää.
Katselin hänen menoaan ja hymyilin ystäväni pirteydelle. Hän jaksoi aina loikkia ja pomppia ympäriinsä.
Lähdin tassuttamaan kohti oppilaiden pesää. Minua väsytti pitkän kävelemisen jälkeen. Halusin nopeasti nukkumaan.

Salamatassu ja Lukkitassu juttelivat metsästämisestä, kun tulin sisään. Tervehdin heitä nopeasti ja käperryin omalle makuusijalleni. Nukahdin nopeasti ja vaivuin syvään uneen.

//Joooh tuo lopetus on vähän tönkkö :'D

Vastaus:

Pidin kovasti tarinastasi. Se oli ihanan valoisa ^^.
16 kp

Nimi: Pimeätassu

17.12.2016 17:06
Venyttelin lihaksiani. Äkkiä kuulin päällikön kutsuhuudon:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne Suurkivelle klaani kokoukseen!" Kävelin rivakasti pesästä ulos, mutta kompastuin omiin tassuihini.
"Hiirenpapanat!" murahdin.
"Anna minun auttaa veliseni", Lukkipentu tarjoutui. Nousin ylös veljeni avustuksella. Juoksimme yhdessä päällikön eteen,
"Lukkipentu olet täyttänyt kuusikuuta ja on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti kunnes saat soturinimesi sinua kutsutaan Lukkitassuksi!" Hiekkatähti mourusi.
"Mestariksesi saat Kottaraisturkin! Kottaraisturkki olet saanut hyvää koulutusta mestariltasi ja toivon, että välität ne tälle oppilaalle", Hiekkatähti ilmoitti. Sitten haistoin Kottaraisturkin tuoksun ja tajusin, että veljeni kosketti hänen kanssaan kuonoja.
"Pimeäpentu olet myöskin täyttänyt kuusikuuta ja sinun on aika tulla oppilaaksi! Et valitettavasti voi tulla soturiksi, mutta voit olla hyödyksi muuten klaanille", päällikkö naukui.
*Kiitos muistutuksesta!* mietin äreästi.
"Sammalnenä on valinnut sinut omaksi oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti kunnes saat soturinimesi... i vaan parantajanimesi! Sinua kutsutaan Pimeätassuksi! Seuraavalla kerralla, kun puolikuu paistaa menet tapaamaan Tähtiklaania kuukivelle ja saat parantajan voimat ja oikeudet!" Hiekkatähti julisti. Naaraan sanat kaikuivat leirissä. Haistoin Sammalnenän.
*Meidän pitää koskettaa kuonoja!* tajusin. Nojauduin eteenpäin, mutta kosketin vain pelkkää ilmaa. Kaaduin vatsalleni maahan. Klaani alkoi nauraa minulle.
*Nyt minulla pyyhkii hyvin!* mietin.
"Reippaasti ylös vain", Sammalnenä kuiskasi. Kosketimme vihdoin kuonoja yhdessä. Nousin ylös. Äkkiä haistoin uuden tuoksun.
*Lumitassu!* tajusin. Sitten minua alkoi nolostuttaa. Käännyin Lumitassua kohti.
"Lukkitassu, Pimeätassu!" klaani huusi. Minä en huomioinut sitä ajattelin vain Lumitassua.
"Olet mielestäni kaunis", naukaisin nolosti. En oikeasti tiennyt minkä näköinen hän oli, mutta olin kuullut siitä.
"Öhm... Kiitos", naaras maukui. Hymyilin hänelle.
"Tule Pimeätassu", Sammalnenä naukaisi. En ottanut käskyä kuuleviin korviin.
"Pimeätassu!" Sammalnenä toisti. En vieläkään noteerannut.
"Lumitassu... Lumitassu", toistin naaraan nimeä.

//Lumitassu? Pimeätassu taisi rakastua Lumitassuun ;3 Eka stoori oli kyl aika lyhyt :')

Vastaus:

Klaanikokous yhteen, kuusi kuuta erikseen, Kuukivi isolla. Pilkkuja puuttui ja kirjoitusvirheitä oli, mutta tarinasi paranevat hiljalleen. Suloista tuollainen nuori rakkaus, mutta muista, että jos tästä kehittyy kunnollinen rakkaustarina, kysy siihen lupa liittyneiden viekussa, koska Pimeätassu on parantaja.
6 kp

Nimi: Lumitassu

11.11.2016 18:03
Hiivin hiljaa kohti hiirtä, jonka näin vain hännänmitan päässä edessäni. Siristin silmiäni ja valmistauduin iskuun.
Silloin jokin syöksähti ohitseni. Tunnistin Salamatassun harmaan juovikkaan turkin, kun veli yrittu saada karkuun lähtenyttä hiirtä kiinni.
"Hiirenpapanat!" kolli sähähti kun hiiri ehti koloonsa. Pyörittelin silmiäni.
"Se oli minun saaliini", kivahdin. Se olisi ollut ensimmäinen saaliini. Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin yksin suorittamassa tehtävää.
"Anteeksi!" Salamatassu sanoi. Hän näytti lannistuneelta ja minulla kävi häntä vähän sääliksi.
"Ei se mitään", sanoin.
"Löydän kyllä uuden", jatkoin. Vaikka en ollut varma, löytäisinkö. Ensilumi oli nimittäin jo tullut ja ilma oli kylmempi kuin ennen.
"Minun on mentävä nyt", Salamatassu sanoi vähän piristyneenä. Veljeni kääntyi ja katosi puiden sekaan.
Katselin veljeni menoa ja muistin, että minunkin olisi pian palattava leiriin.
Huokaisin ja lähdin palaamaan leiriä kohti ilman saalista.

"Eikö saalista?" Takiaiskynsi näytti epäuskoiselta. Hän katsoi minua silmät suurina kuin näkisi ensi kertaa kissan.
"En löytänyt mitään", mutisin. Salamatassu katseli kauempaa ja näytti lannistuneelta.
"Minä ajoin Lumitassun hiiren karkuun. Ei se ole Lumitassun vika ettei hän saanut saalista", veli sanoi äkkiä. Katsoin häneen yllättyneesti ja Takiaiskynsi nyökkäsi hitaasti.
"Selvä. Saatte kuitenkin mennä molemmat myöhemmin tänään metsästämään." Mestarini vilkaisi Salamatassun mestaria joka nyökkäsi. Sitten Takiaiskynsi viittoi minua seuraamaan ja lähti klaaninvanhimpien pesälle.
Menin perässä ja kysyin epäuskoisesti: "Joudunko minä siivoamaan makuusijoja?"
Takiaiskynsi pudisti päätään ja ehdin jo helpottua hetkeksi. Sitten tämä sanoi: "Ei, sinä menet etsimään heistä punkit."
Lapani lysähtivät.
"Mitä? Miksi?" kysyin silmät suurina.
"Koska se on oppilaiden tehtävä ja sinä olet oppilas", Takiaiskynsi tokaisi.
"No niin, mene nyt." Hän tönäisi minua kohti pesän suuaukkoa ja meni pois.
Katsoin hetken hänen menoaan epäuskoisena, huokaisin ja menin pesään.

Kun olin saanut homman hoidettua, tallustin oppilaiden pesään ja lysähdin makuusijalleni.
Klaaninvanhimpien höpinä siitä kuinka hyvin kaikki ennen oli ärsytti minua. Mikseivät he voineet puhua vaikka riistasta?
"Hei, Lumitassu!" Huomasin oppilastoverini Ampiaistassun tulevan luokseni.
"Ehtisitkö metsästämään tänään?" Naaras näytti innokkaalta päästä metsälle.
"Minun on joka tapauksessa mentävä myöhemmin metsästämään. Mikset tulisi mukaan?" kysyin ja naaras näytti innostuvan.
"Joo!" hän hihkaisi.
"Sano kun lähdetään, minä olen valmiina!"
Vilkaisin Salamatassua, joka suki turkkiaan makuusijallaan lähellä minua.
"Miksei lähdettäisi heti?" kysyin. Salamatassu nosti päätään.
"Mikä ettei", hän tokaisi ja nousi ylös. Ampiaistassu näytti siltä ettei malttaisi odottaa enää silmänräpäystäkään.
"Käyn vain kysymässä Pikkukatseelta", naaras lupasi nopeasti ja pinkaisi ulos.
Menimme itsekin kysymään mestareiltamme jotka suostuivat oitis.
Hetken kuluttua Ampiaistassu palasi. Ilmeestä päätellen hänen mestarinsa oli antanut luvan.
"Mennään jo!" hän hihkaisi ja juoksi ulos.
Salamatassu vilkaisi minua huvittuneen epäuskoisena.
"Onko hän aina tuollainen? Noin innokas?"
Kohautin lapojani huvittuneena.
"Vain Tähtiklaani tietää." Sitten ryntäsin Ampiaistassun perään.

"Mitä jos menisimme Korkeamännyille?" Salamatassu ehdotti.
"Sieltä voisi löytyä jotain." Ampiaistassu pudisti päätään.
"Minusta Aurinkokiviltä voisi löytyä enemmän. Siellä kun on lämmintä", naaras tokaisi. Salamatassu tuhahti.
"Mutta eihän siellä ole mitään syötävää hiirille! Käytä järkeäsi, Ampiaistassu!" veljeni murisi. Ampiaistassun turkki pörhistyi.
"No minähän käytänkin!" hän kivahti.
"Ei siltä vaikuta!" sähähti Salamatassu ja hänenkin turkkinsa nousi pystyyn.
"Ja miten niin ei?"
"Koska et miettinyt muuta kuin lämpimiä köllöttelypaikkoja!"
"Riittää!" Astuin veljeni ja Ampiaistassun eteen ja sain kaksikon hiljenemään.
"Nyt riittää", toistin ja katsoin molempia samanaikaisesti.
"Jos ette pääse tästä sopuun, minä päätän missä metsästetään." Painotin sanaa "minä".
Salamatassu ja Ampiaistassu vilkaisivat toisiaan. Ampiaistassu näytti vaivaantuneelta.
"Anteeksi, Salamatassu. Mennään vain sinne Korkeamännyille."
"Minähän tämän aloitin. Anteeksi", veljeni mutisi.
Pian sen jälkeen lähdimme kohti Korkeamäntyjä.

Suurien mäntyjen alla kävellessäni huomasin, että riistan haju oli laimentunut täälläkin.
"Riista vähenee", Salamatassu havainnoi. Ampiaistassu nyökkäsi.
"No, koetetaan löytää jotain."
Hajaannuimme ja aloimme etsiä riistaa.
Huomasin myyrän hajun ja paikansin otuksen aivan lähettyvillä. Kyyristyin vaanimisasentoon ja lähdin hiipimään sitä kohti. Hännänpääni värähti innostuksesta. Tämä olisi ensimmäinen saaliini!
Juuri kun olin saanut sen napattua, kuului Ampiaistassun voitonriemuinen huudahdus: "Sinä sait sen!"
Kiirehdin naaraan luokse ja huomasin, että Salamatassun suussa oli fasaani.
"Mahtavaa!" huudahdin ja menin puskemaan veljeäni.
"Meillä on jo tarpeeksi. Tällä ruokitaan puoli klaania", Salamatassu mutisi fasaaninsa takaa. Korvani pomppasivat pystyyn.
"Mennään vain! Haen vain myyräni niin lähdetään!"

Klaani otti Salamatassun tuomiset tyytyväisenä vastaan, enkä voinut olla tuntematta ylpeyttä veljestäni. Samalla tunsin kuitenkin myös pientä kateutta.

"Hyvä. Voitte mennä nyt lepäämään", Takiaiskynsi sanoi hymyillen meille. Nyökkäsin kiitollisena ja menin oppilaiden pesään ja käperryin makuusijalleni.
Aivan pian vaivuin uneen.

Vastaus:

Oikein mukava tarina. :D Pidin kovasti siitä, miten Ampiaistassu käyttäytyi. Sitä oli jotenkin mukava lukea. Kirjoittamisesta sen verran, että silloin, kun sama hahmo jatkaa puhettaan niin, että johtolause on vuorosanojen välissä, ei tarvitse laittaa jälkimmäistä vuorosanaa uudelle riville. Esim. kirjoitit näin:
"Mitä jos menisimme Korkeamännyille?" Salamatassu ehdotti.
"Sieltä voisi löytyä jotain."
Se pitäisi kirjoittaa:
"Mitä jos menisimme Korkeamännyille?" Salamatassu ehdotti. "Sieltä voisi löytyä jotain."
17 kp

Nimi: Lumitassu

26.10.2016 18:43
Seurasin Takiaiskyntää metsässä. Hän puhui minulle koko ajan ja kertoi asioita reviiristä ja muista klaaneista. Nyökkäilin hänelle ja kyselin välillä jotain, ja Takiaiskynsi vastaili kärsivällisesti tyhmiinkin kysymyksiin.
"Tässä on Ukkospolku", Takiaiskynsi sanoi äkkiä. Silmäni laajenivat, kun näin leveän, mustan alueen, joka jatkui kummassakin suunnassa silmän kantamattomiin, ja sen toisella laidalla kasvavat puut tuntuivat olevan kauhean kaukana.
Äkkiä maa alkoi täristä ja ohi vilahti kirkkaanpunainen, valtava otus.
"Mikä tuo oli?" henkäisin kauhuissani. Takiaiskynsi lähti takaisin metsään.
"Me kissat kutsumme niitä hirviöiksi. Niitä kulkee kauheaa vauhtia Ukkospolulla, mutta ne eivät tee mitään jos pysyy poissa niiden jaloista", mestarini kertoi. Nyökkäsin yhäkin peloissani ja juoksin mestarini perään.
"Ukkospolun hyvä puoli on se, että se pitää Varjoklaanin soturit omalla puolella rajaa", Takiaiskynsi jatkoi. Hän vilkaisi kohti Ukkospolun toista laitaa. Erotin siellä puolella liikkuvan hahmon.
"Onko tuo varjoklaanilainen?" henkäisin ja tuijotin liikkuvaa otusta. Takiaiskynsi nyökkäsi.
"Siellä näyttää menevän parhaillaan rajapartio", hän kertoi tyynesti. Sitten hän kääntyi katsomaan minua.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi. Nyökkäsin. Olin ennen vain kuullut Ukkospolusta, mutten ollut koskaan edes kuvitellut sitä tuollaiseksi.
"Seuraa minua. Jatketaan matkaa tästä Käärmekiville", mestarini tokaisi. Nyökkäsin ja yritin kuvitella kivikon täynnä kyitä.
"Onko siellä turvallista?" kysyin ja aloin äkkiä kaivata leirin turvaa.
"On, kunhan varot mihin astut", Takiaiskynsi vakuutteli. Vilkaisin suuntaa jossa tiesin leirin olevan.
"Milloin palaamme leiriin?" kysyin.
"Sitten kun olemme käyneet reviirin läpi", vastasi Takiaiskynsi.
Kävelimme jonkin aikaa ja näin pian edessä kivikon. En kuitenkaan nähnyt yhtään kyytä.
"Missä käärmeet ovat?" ihmettelin.
"Haluatko nähdä sellaisen? Mene sitten tuonne ja tunge käpäläsi johonkin koloon", mestarini napautti. Yritin kuvitella kissan, jolla olisi rohkeutta mennä etsimällä etsimään kyitä, mutte ensimmäiseksi mieleeni juolahti vain päivän vanha pentu, jonka emon huomio oli herpaantunut.

Sitten jatkoimme matkaa. Saavuimme pian rajalle, jonka mestarini esitteli Taivasklaanin rajaksi. Hän kertoi taivasklaanin tavoista ja taivasklaanilaisista. Sellaiset kissat kuulostivat oudoilta, mutta kai meidänkin tapamme kuulostivat heistä oudoilta.
Sieltä jatkoimme joelle. Se oli leveämpi ja virtasi voimakkaammin kuin olin ikinä kuvitellut. Näin vedessä vilahtavan kalan ja mietin millaista olisi uida.
"Jokiklaanilaiset pyydystävät kaloja ja uivat, kuten tiedätkin", Takiaiskynsi kertoi.
"He myös yrittävät koko ajan riistää meiltä Aurinkokivet..." Mestarini siristi silmiään.
"Voitko näyttää Aurinkokivet minulle?" kysyin innokkaasti. Mestarini nyökkäsi ja lähti johdattamaan minua.
Aurinkokivet olivat isompia kuin olin kuvitellut. Katsoin kivikasaa silmät suurina ja yritin kuvitella kissoja taistelemaan epätasaisilla kivillä.
"Täällä ei ole paljoa nähtävää, mutta voit tulla tutkimaan itseksesi joskus. Nyt meidän on jatkettava matkaa." Takiaiskynsi vei minut takaisin metsään. Hän näytti vielä Nelipuun ennen kuin lähdimme palaamaan leiriin.
Olin kauhean väsynyt. Olimme kävelleet koko matkan reviirin ympäri.
Näin Salamatassun syömässä yksinään. Menin hänen luokseen ja istuuduin hänen viereensä.
"Mitä te teitte?" kysyin veljeltäni. Salamatassu tuhahti.
"Me keräsimme sammalta", hän sanoi äkäisesti. Viikseni värisivät.
"Sinulla oli varmaan hauskaa. No, minä näin koko reviirin ja Varjoklaanin partion", kerroi iloisesti. Veljeni loi minuun kateellisen silmäyksen.
"Kyllä sinäkin pääset pian metsään", vakuutin. Veljeni kohautti lapojaan.
"Minä menen nyt nukkumaan", ilmoitin ja lähdin kohti oppilaiden pesää.
"Nuku hyvin!" veljeni huikkasi. Ja niin minä aioinkin nukkua.
Käperryin sammalille ja vaivuin vähitellen uneen.

Vastaus:

Tosi ihana tarina! :3 Lumitassu on jotenkin niin suloinen. Muutamia pilkkuvirheitä oli ja joissain kohdissa oli hieman liikaa saman sanan toistoa, mutta muuten melko virheetöntä tekstiä. 15 kp

Nimi: Lumitassu

19.10.2016 12:40
Katselin silmät suurina päällikköä, Hiekkatähteä, joka seisoi ylväänä klaanin edessä. Tiesin, että koko Myrskyklaani kunnioitti päällikköä, ja viimein ymmärsin miksi. Päällikkö oli juuri kutsunut klaanin koolle ja alkoi puhumaan.
"Lumipentu ja Salamapentu ovat saavuttaneet kuuden kuun iän, ja he ovat valmiita soturioppilaan koulutukseen", hän kuulutti. Innostuin kauheasti. Olin odottanut tätä päivää ikuisuuden! Vilkaisin innokkaasti veljeäni, joka vastasi katseeseeni yhtä innokkaasti.
"Tästä päivästä aina siihen hetkeen, kun on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Salamatassuksi. Saat mestariksesi Viimatuulen", päällikkö jatkoi. Hopeanharmaa Viimatuuli tuli uuden oppilaansa luokse ja he koskettivat kuonoja. Sitten Hiekkatähti kääntyi katsomaan minua.
"Tämä oppilas tullaan tuntemaan Lumitassuna. Saat mestariksesi Takiaiskynnen."
Takiaiskynsi asteli luokseni ja kosketti kuonoani omallaan. Minuun iski into. Olin viimein oppilas!
"Salamatassu! Lumitassu!" kissat huusivat. Katsoin heitä veljeni vieressä silmät loistaen. Sitten käännyin katsomaan Salamatassua. Hän näytti yhtä innostuneelta kuin minäkin.
"Onneksi olkoon, Lumitassu", veljeni henkäisi. Kosketin kuonollani hänen korvaansa.
"Onnea sinullekin, Salamatassu!" kehräsin. Sitten käännyin katsomaan uutta mestariani. Hän hymyili minulle ja viittoi hännällään tulemaan loukseen. Vilkaisin veljeäni.
"Nähdään myöhemmin. Minun on mentävä", huikkasin hänelle ja kiiruhdin mestarini luo.
"Mitä me teemme ensimmäiseksi?" kysyin innoissani. Takiaiskynsi hymyili. "Malta hetki, niin saat tietää", hän lupasi. Sitten hän katsoi Viimatuulta.
"Mitä luulet, pitäisikö meidän viedä oppilaat samaa reittiä?" hän kysyi ja vilkaisi Salamatassua. Viimatuuli pudisti päätään.
"Olen suunnitellut vähän muuta kuin sinä", hän vastasi ja sanoi jotain Salamatassulle. Sitten kaksikko lähti ulos.
"Seuraa minua", Takiaiskynsi tokaisi ja lähti kohti uloskäyntiä.

Vastaus:

Ensimmäinen tarina :D En tiedä, miksi, mutta rakastan lukea nimitystarinoita ja tämä oli oikein ihana. Kuvailua voisit lisätä ja pari pientä virhettä löysin, mutta pääosin teksti oli kieliopillisesti virheetöntä. Jään odottamaan mielenkiinnolla Lumitassun seuraavia tarinoita :3 9 kp

©2019 Kuunkehrä - suntuubi.com