Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani ~ Jokiklaani ~ Varjoklaani

Tänne siis vain ja ainoastaan Tuuliklaanin tarinat!

Pari juttua:

- Tarkista tarina huolella ennen lähettämistä

- Kirjoita hän- tai minä-muodossa ja käytä imperfektiä

- Yhdellä hahmolla saa olla kaksi tarkistamatonta tarinaa

- Muista tehdä tarinasta riittävän pitkä, että saat kokemuspisteitä

- Älä kirjoita liian pitkää tarinaa!!! max. noin 1300 sanaa

- Yhdestä tarinasta voi saada max. 30 kp

- Nimi-kohtaan hahmon nimi (esim. Lehtitassu)

- Vuodenaika on sama kuin IRL

Tuuliklaanin tarinat  [ Kirjoita ]

Nimi: Unitassu

03.08.2018 09:30
Unitassu heräsi käpälän tökkimiseen ja mumisi ärtyneenä.
”Unitassu, sinun täytyy herätä jo. Meillä on paljon tehtävää”, kuului Ilosiiven vastaus ja sitten muutama tökkäys lisää. Valkoturkki nousi hitaasti istumaan ja avasi silmänsä. Aurinko paistoi taivaanrannan yläpuolella ja pilviä ei näkynyt lähimaillakaan. Ilmakin tuntui hieman kuivalta ja tukalalta. Naaraan pitkä turkki ei auttaisi asiaa tässä kuumuudessa. Unitassu nuolaisi pari kertaa rintaansa ja nousi kaikille jaloilleen. Hän katsahti leiriä etsien Sumutassua tai Korppitassua, muttei nähnyt kumpaakaan. Huokaisten valkoturkkinen lähti Ilosiiven mukaan ja istahti tämän viereen. Heidän edessään oli neljä yrttikasaa, joista oppilas ei tunnistanut yhtäkään.
”Opetatko nämä kaikki minulle?” sinisilmäinen kysyi ja mestari nyökkäsi vastaukseksi. Kirjava häntä siirtyi ensimmäisen kasan eteen ja Unitassu kumartui haistamaan sitä. Ruusumainen haju kietoi naaraan hajuaistin ympärilleen ja sai hänet huokaisemaan. Kuivanakin kasvi oli voimakkaan tuoksuinen.
”Tämä on malvaa. Siitä käytetään pääasiassa vain lehdet. Potilas syö lehdet, jonka jälkeen niiden pitäisi rauhoittaa vatsakipua. Me keräämme malvaa yleensä Nelipuun alueelta, joen rannasta”, parantaja maukui ja varmisti katseella, että oppilas oli ymmärtänyt. Unitassu painoi yrtin mieleensä ja oli valmis saamaan seuraavan vastaansa. Seuraavan yrtin tuoksu yllätti naaraan täysin, kun terävä haju pisti vaaleanpunaista nenää. Hän kavahti kauemmas yrteistä, mutta tajusi vasta näyttäneensä pentumaiselta.
”Ei se mitään. Minulla oli samanlainen ensitapaaminen persiljan kanssa”, Ilosiipi maukui hilpeästi ja katsoi oppilastaan veikeä hymy kirjavilla kasvoillaan. Unitassu tuhahti kerran ja hänen valkoinen hännänpäänsä alkoi keinumaan puolelta toiselle. Mestari silitti naaraan valkoista selkää rauhoittavasti hännällään ja alkoi sitten selostamaan persiljan vaikutusta:
”Eli tämä on persilja. Persilja voidaan kuivata tai pitää tuoreena, se maistuu ja sen vaikutus ei muutu. Se lopettaa kuningattaren maidon tulon, jos hänen pentunsa kuolevat. Sitä voi myös käyttää parantamaan vatsakipuja.” Unitassu tuijotti hetken kuivattuja lehtiä, jotka saivat ihmeellisen tunteen hänen rintaansa. Jotenkin hänestä tuntui, että nämä lehdet tulisivat vielä käyttöön. Sitten vanhemman naaraan häntä siirtyi seuraavalle kasalle.

Unitassu käveli nummella, kohti Nelipuita. Hänen olisi määrä kerätä kaikkia neljää yrttiä, jotka hän oppi. Melkein jokainen niistä kasvoi joen varressa. Naaras oli melkein perillä määränpäässään. Persilja vieläkin pyöri hänen mielessään.
”Unitassu, oletkos ollut kiltisti?” maukui ääni, jonka oppilas tunnisti heti. Se oli yksi äänistä, joita hän kuuli. Ja joille hän puhuikin, koska hänen mielestään vastaamatta oleminen oli epäkohteliasta.
”Hei! Olen minä ollut kiltisti. Pitkästä aikaa sinäkin olet tullut käymään!” Unitassu maukui ja tassutti eteenpäin nummella. Vielä yksi kukkula ja hän olisi ei-kenenkään maalla.
”No hyvä. En kestäisi sitä, jos tekisit jotain kiellettyä.”
Naaras tuli kukkulan laelle ja huokaisi. Täällä hän ei ollut ennen käynytkään. *Kunhan en mene muiden klaanien reviireille, minun täytyisi olla suojassa*, hän ajatteli, kun lähti juoksuun kohti joen rantaa. Nopeasti hän oli perillä ja tasasi hengityksensä. Nyt pitäisi keskittyä. Unitassu silmäili rantaa ja huomasi kukkapensaan. Hän kipitti sen luokse ja haistoi varmistaakseen olleensa oikeassa. Kyllä, se oli reunuspietaryrttiä. Varovaisesti naaras katkaisi muutaman varren pensaasta ja huomasi myös hieman kuivuneen Malva-pensaan lähellään. Siitäkin oppilas katkaisi pari vartta. Viimeiseksi Unitassu etsi katseellaan persiljaa, muttei nähnyt sen tyyppistäkään kasvia. Pettyneenä valkoturkki aloitti kotimatkansa. Juuri ennen kuin hän saapui leiriin, hän huomasi päivänkakkara rykelmän. Hieman piristyneenä naaras otti muutaman varren ja tassutti leiriin suu täynnä yrttejä. Ilosiipi tuli iloisesti yllättyneenä oppilastaan vastaan ja otti puolet kasveista suuhunsa. Laskiessaan ne pesän lattialle, mestari maukui:
”Minä lajittelen nämä kyllä. Mene sinä vain syömään, näytät nälkäiseltä. Eikä ole kiirettä tulla takaisin, tulen itse sinut hakemaan.” Lopuksi parantaja vielä hymyili ja päästi Unitassun ansaitulle levolle.

Vastaus:

Kirjoittaja erosi, emme arvioi tarinaa.

Nimi: EE

13.05.2018 21:08
Unitassu käveli leirin laitamilla ja asettui istumaan kauas omasta pesästään ja pentutarhasta. Hän kaipasi nyt omaa rauhaa, eikä halunnut puhua Ilosiivelle, taikka Meille. Täällä hän voisi odotella Sumutassun paluuta ja samalla saada ajattelurauhaa. Naaras pystyisi myös tarkkailemaan leirin toimintaa, joka tuntui arkipäiväiseltä ja pitkästyttävältä. Pentuna parantajaoppilas olisi ollut innoissaan jokaisesta päivästä, jonka Tähtiklaani hänelle soi. Sairaus oli ollut silloin jokapäiväistä, mutta se oli laantunut vähän aikaa sitten. Unitassu pudisti päätään väsyneenä ja keskittyi aukion tapahtumiin. Kaikki oli niin tavallista. Valkoturkkinen saattoi nähdä Mein puhumassa Ilosiiven kanssa parantajapesän ulkopuolella. Aamukatse oli juuri palannut partiosta Leijonahännän, Saaritassun ja hänen mestarinsa kanssa. Riemutassu istui Askelkoiven kanssa klaaninvanhimpienpesän ulkopuolella, kolli oli poistanut punkkeja ruskean naaraan turkista. Setrisielu oli tuonut Lehtipennun ulos pentutarhasta ja katseli pentuaan lempeästi. Neilikkatähtikin oli lähtenyt partioon, joten parantajaoppilaan tehtävä olisi vain odottaa muiden oppilaiden palaamista. Sumutassu oli ilmeisesti päässyt harjoittelemaan Kotkatassun ja Korppitassun, pari kuuta vanhempien oppilaiden, kanssa. Pieni hymähdys pääsi naaraan suusta ja sitten Unitassu käpertyi makuulle. Ajattelematta sen enempää, valkoturkki sulki siniset silmänsä ja vaipui uneen.

”Herätys, unikeko!” Unitassu kuuli siskonsa äänen ja heräsi hämärtyneeseen iltaan. Klaanin toimet olivat vähän laantuneet ja monet olivat asettuneet vaihtamaan kieliä. Kaikki näytti niin mukavalta. Tämä oli klaanielämän yksi hyvistä puolista. Hitaasti parantajaoppilas nousi istumaan ja nuolaisi pari kertaa rintaansa. Hänen vieressään istui suurikokoinen naarasoppilas, jolla oli ilkikurinen virnistys naamallaan. Unitassu tönäisi sisartaan leikillään.
”Hei, Sumutassu! Suvaitsit sitten saapua”, valkoturkki maukui ja huomasi samalla kanin, jonka Sumutassu oli tuonut mukanaan. Lämmin hymy levisi naaraan kasvoille, kun hän ajatteli mahantäytettä. Unitassun vatsa oli murissut jo aiemmin, mutta hän ei ollut uhrannut sille ajatustakaan.
”Suvaitsin kyllä! Toin jotain syötävää, jota voimme syödä samalla, kun juttelemme”, Sumutassu maukui ja kumartui puraisemaan ensimmäisen palan tuoresaaliista. Unitassu vain nyökkäsi hiljaa ja ryhtyi syömään. Ehkä vaaleanharmaa sisar kertoisi jotain mielenkiintoista.
”Päiväni on ollut mahtava! Takkukynsi vei minut saalistusharjoituksiin. Kotkatassu juoksi kiinni jäniksen!” sisar jatkoi, ja kun valkoturkki käänsi katseensa vaaleanharmaaseen naaraaseen, tämän katse oli kiinnittynyt ihailevasti kauempana istuvaan valkoraitaiseen kolliin. Kotkatassu oli ollut aina rehentelijä. Aina.
”Et kai ole ihastunut”, Unitassu maukui leikillään ja näpäytti pörhöisellä hännällään siskonsa lapaa. Epäuskoinen katse kääntyi katsomaan naarasta.
”En ole! Kotkatassu on vain ystävä!” Sumutassu maukui ärtyneesti ja nuoli huulensa. Vaaleanharmaa oppilas tassutti pois ja asettui sitten puhumaan emonsa kanssa. Unitassu katsoi hänen peräänsä haikeana. Hän olisi vielä halunnut puhua pentuetoverinsa kanssa. No, naaras oli näköjään pahoittanut mielensä tästä pienestä leikillisestä heitosta. Valkoturkki kumartui takaisin jäniksen ylle ja puraisi nirsosti palasen. Häneltä oli nyt mennyt ruokahalu. Negatiiviset ajatukset sumensivat nuoren kissan mielen. Ei hän halunnut riitaantua sisarensa kanssa. Sumutassu oli yksi parhaista kissoista, jonka valkoturkki tunsi. Kotkatassu oli typerän rohkea ja aina naaraita hauskuuttamassa. Kollin veli Korppitassu oli paljon mukavampi ja kunnioittavampi. Lämmin kosketus Unitassun vieressä sai naaraan hätkähtämään. Sumea katse kääntyi edellä mainittuun kolliin, Korppitassuun. Iloinen, sininen katse tutkaili suuria naaraan kasvoja. Mustaturkkinen oli selvästi pienikokoisempi kuin nuorempi naaras. Havainto sai iloisen hymyn nousemaan valkoisille kasvoille. Korppitassu siirsi katseensa kauempana istuvaan Sumutassuun ja ymmärtäväinen ilme levisi tämän naamalle.
”Älä välitä Kotkatassusta. Hän on aina tuollainen, mutta nyt hän taitaa olla ihastunut sisareesi", musta kolli maukui ja sai Unitassun siniset silmät laajenemaan.
”No, onneksi Sumutassu ei ole ihastunut veljeesi", valkoturkki murisi hiljaa ja tuijotti Kotkatassua läpitunkevasti. Tuo kolli ei koskisi hänen sisareensa käpälälläkään! Ilkikurinen pilke syttyi Korppitassun vihreisiin silmiin.
”Ihan kuten sanot", tuo maukui näpäytti leikillään valkoista lapaa. Naaras nyökkäsi ja tunsi piristyvänsä nyt, kun keskustelu hänen pentuetoveristaan oli selvästi ohi. Hetken hiljaisuus vallitsi kahden tuuliklaanilaisen välillä. Hiljaisuus sai Unitassun pörröisen hännänpään nykimään. Lopulta Korppitassu kuitenkin rikkoi hiljaisuuden.
”Miltä tuntuu olla parantajaoppilas?” hän kysyi ja käänsi vihreän katseensa klaanitoveriinsa. Tämä kysymys oli naaraalle helppo, niin kauan hän oli tätä miettinyt.
”Mahtavalta! Kaikki on niin kiintoisaa. Parantaminen tuntuu minulle oikealta työltä", Unitassu maukui ja vastasi katseeseen loistavin silmin. Yllätys painoi naaraan mielialaa, kun hän näki Korppitassun huolen. Miksi kolli näytti niin huolestuneelta?
”Eli sinua ei haittaa se, että…tuota…et saa saada pentuja?” mustaturkkinen maukui. Unitassun sanat jäivät kurkkuun. Miksi Tähtiklaanin nimeen halusi Korppitassu tietää tuon? Tietysti se vähän vaivasi parantajaoppilasta, mutta eihän hän tuosta mainitsisi. Sanattomana valkoturkki nousi seisomaan ja käveli hiljaisuudessa takaisin parantajanaukiolle. Vilkaistessaan taakseen hän näki Korppitassun lysyssä samassa paikassa. Kolli näytti kuin maansa myyneeltä. Miksi ihmeessä? Unitassu peseytyi nopeasti ja päätti mennä nukkumaan. Ilta alkoi jo kääntyä yöhön ja muutkin kissat liikkuivat kohti pesiään. Sulkiessaan silmänsä naaras näki silmäluomissaan vain Korppitassun pettyneen kuvan. Puristaen siniset silmänsä tiukemmin kiinni, Unitassu ajelehti unten maille.

Vastaus:

Ihana tarina! Pidän erityisesti kirjoitustyylistäsi ja Unitassu on mielenkiintoinen hahmo! Yhdessä kohdassa sekoilit, että Korppitassulla olisi ollut siniset silmät, mutta lopussa tarinassa hänellä olikin vihreät silmät. Kirjoitusvirheitä en huomannut, kuvailua vielä vähän lisää ^^
20 kp
- Tunnus

Nimi: EE

12.03.2018 15:57
Sinisilmäinen oppilas avasi silmänsä ja tutki ympäristöään hiljaa. Hän näki aukion, jota ympäröi piikkihernemuuri. Aukion reunamilla nukkui sotureita ja oppilaita. Unitassun silmät haravoivat oppilaiden joukosta vaaleanharmaata hahmoa, jonka helposti huomasi klaanitoverien mustien ja mustankirjavien turkkien vierestä. Juuri nimetyn parantajaoppilaan kasvoille kaartui lempeä hymy, kun naaras katsoi nukkuvaa sisartaan. Sumutassu oli ollut innokas oppilaantehtävistään, mutta tällä hetkellä sisar näytti enemmän pennulta, kuin oppilaalta. Valkoturkkinen naaras tajusi kuulevansa tasaista hengitystä läheltään ja käänsi päänsä. Siinä nukkui Unitassun mestari Ilosiipi, joka oli jo kuiden ajan ystävällisesti neuvonut oppilastaan yrttien käytössä. Vaikka valkoturkki oli vasta saanut oppilasnimensä, oli parantaja opettanut jo neljäkuiselle pennulle kasvien nimiä. Unitassu käänsi katseensa mestaristaan ja nosti päänsä ylös haistaakseen ilmaa. Ilma oli vielä viileä, mutta naaras tunsi, ettei hiirenkorva voinut olla kaukana. Lumikin oli alkanut sulaa, joka aiheutti notkossa sijaitsevaan leiriin pieniä ongelmia, mutta klaani oli selvinnyt niistä monien kuiden ajan. Unitassu katsoi taivaanrantaan ja näki auringon nousevan hiljalleen ja luovan lämpimiä säteitään nummen yli. Äkkinäinen liike soturien ryhmässä sai parantajaoppilaan huomion. Turkkien seasta nousi hahmo, joka pujotteli kissojen välistä, pysähtyen aina välillä herättämään klaanitoverin. Valkoturkkinen naaras tajusi, että aamupartion oli aika lähteä. Hän siristi silmiään, jotta erottaisi lähtijät. Unitassu erotti heti isänsä Leijonahännän, mutta kahden muun soturin nimien muistamisessa hän joutui ponnistelemaan. Sitten yksi kissoista astui auringon täplittämään kohtaan ja naaras tiesi heti, kuka kolli oli. Auringonvalossa seisoi klaanin varapäällikkö Aamukatse, oranssi turkki loistaen yhä lämpenevässä valossa. Kolmas kissa käveli oppilaiden luokse ja herätteli mustankirjavan naaraan, jonka nimi oli Saaritassu. Unitassu muisteli, kuka oppilaan mestari oli, mutta punertavaturkkinen naaras jäi nimeämättä. No jaa, hän voisi kysyä Saaritassun mestarin nimeä Sumutassulta, kunhan sisar heräisi.

Unitassu havahtui ääniin hänen ympärillään ja tajusi nukahtaneensa uudestaan. Nolona oppilas nousi ylös ja pesi nopeasti turkkinsa, kuitenkin ylettämättä häntäänsä, joka jäi hiukan pörröiseksi. Naaras kohautti valkoisia lapojaan ja etsi katseellaan Sumutassua, muttei nähnyt sisarestaan jälkeäkään. Vaaleanharmaa naaras oli varmasti harjoittelemassa mestarinsa Takkukynnen kanssa. Valkoturkkinen parantajaoppilas huokaisi apeasti. Hän olisi halunnut puhua Sumutassun kanssa heidän emostaan Meistä, joka oli päättänyt jäädä kuningattareksi pentujensa nimeämisen jälkeen. Vain Unitassun sisar ymmärsi, miltä se tuntui, kun emona oli entinen kotikisu. Jos Mei piti pentutarhan mukavuudesta, miksi hän oli luopunut kaksijaloistaan ja muuttanut asumaan Tuuliklaaniin. Aina, kun vaaleanharmaa emo tuli pentutarhasta aukiolle, häntä vastassa oli aina Leijonahäntä, joka kyseli huolestuneena kumppaninsa vointia. Raskas huokaus pääsi taas hänen suustaan, kun hän tassutti parin ketunmitan päähän mestarinsa luokse.
”Huomenta”, Unitassu maukui hiljaa ja istuutui Ilosiiven vierelle. Ilosiipi käänsi katseensa iloisesti oppilaansa taivaansinisiin silmiin ja osoitti hännällään yrttejä, joita oli kerättynä heidän eteensä.
”Huomenta! Nukuitko hyvin?” kirjavaturkkinen naaras kysyi lempeästi ja sai valkoturkinkin hymyilemään. Ilosiipi oli todella mukava naaras, jonka kanssa Unitassu halusi muodostaa lujan siteen.
”Nukuin, kiitos kysymästä. Mitä me tänään teemme?” parantajaoppilas kysyi vieläkin hiljaisella, mutta iloisemmalla äänellä. Parantajan kasvojen ilo muuttui huoleksi, kun hän tutkaili oppilaansa ilmettä ja vaisua käyttäytymistä.
”Oletko kunnossa?” tämä kysyi Unitassulta ja naaras hätkähti pienesti. Hänestä ei tuntunut mukavalta, mutta hän halusi aloittaa opettelemisen.
”Olen. Olisin vain halunnut puhua Sumutassulle yhdestä asiasta”, sinisilmäinen maukui ja käänsi katseensa pentutarhaa kohti.
”Olisit halunnut puhua Meistä. Emosi teki oman valintansa, kun päätti jäädä kuningattareksi. Et voi syyttää häntä”, kirjavaturkkinen parantaja maukui ja kun Unitassu käänsi katseensa takaisin mestariinsa, hän näki ymmärryksen tämän silmissä. Samassa naaras tunsi hännän silittävän selkäänsä ja kehräsi hiljaa. Kai valkoturkin oli pakko sisäistää tosiasiat ja alkaa keskittymään klaaninsa tarpeisiin ennemmin, kuin emonsa ajattelemiseen. Unitassu nyökkäsi ja tunsi olonsa helpottuneen.
”Hyvä on”, hän maukui, ”voimmeko nyt kuitenkin aloittaa päivän työt?” Ilosiipi nyökkäsi kysymykselle ja osoitti taas hännällään yrttejä. Ensimmäisessä kasassa oli pitkävartinen kasvi, jonka kukka oli joskus ollut keltainen, mutta haalistunut väri kieli yrtin epätuoreudesta.
”Tämä on kultapiiskua. Se pureskellaan hauteeksi ja levitetään haavaan”, Ilosiipi maukui ja Unitassu nyökkäsi. Tästä hän oli kuullut ennenkin. Kirjava parantaja siirsi oppilaan vielä ajatellessa häntänsä seuraavan yrttikasan päälle ja sai valkoturkin keskittymään paremmin.

Unitassu asteli pentutarhalle, samalla miettien kaikkia oppimiaan yrttejä. Valkoturkkinen naaras oli vieläkin pyörällä päästään, kaiken tiedon takia. Miten hän muistaisi kaiken tuon, vieläpä kun tuossa ei ollut edes lähellekään puolia. Valkoturkki ravisti päätään ja keskittyi vain pentutarhaan, jonne hän oli menossa tarkistamaan Lehtipennun ja tämän emon Setrisielun kunnon. Ehkä parantajaoppilas oli halunnut tulla tähän tehtävään jonkun muun asian takia. Ainakin hän näkisi Mein ja voisi puhua tämän kanssa. Unitassu veti syvään henkeä ja työntyi pentutarhan maidontuoksuiseen ilmaan, jossa häntä vastaan tuli iso ja vaaleanharmaa karvapallo.
”Unitassu! Voi, olen odottanut sinua käymään!” Mei maukui samalla, kun nuoli pentunsa korvia voimakkaasti.
”Mei, lopeta jo. Lähdin täältä eilen!” valkoturkkinen naaras valitti ja vetäytyi pois emonsa luota. Emo katsoi häntä hetken hiljaa, mutta ilme kirkastui hetkessä. Unitassu huokaisi kevyesti Mein käyttäytymiselle ja vilkaisi Setrisielua, joka makasi pentutarhan perällä, Lehtipentu nukkuen harmaan vatsan suojissa.
”Oletko nähnyt Sumutassua? Olen niin ylpeä hänestä. Leijonahäntä lupasi pitää häntä silmällä", Mei naukui iloisesti ja vetäytyi makuualuselleen. Parantajaoppilas loi rasittuneen katseensa Setrisieluun ja istui Lehtipennun viereen tarkkaillen kullankeltaisen pennun hengitystä ja kokeillen hännällään naaraan otsaa.
”Ei, en ole nähnyt häntä. Luulen, että Sumutassu meni harjoittelemaan Takkukynnen kanssa ja Leijonahäntä lähti aamupartioon Aamukatseen kanssa", Unitassu kertoi emolleen väsyneenä tämän huomiosta ja huolenpidosta.
”No, onneksi sentään sinä tulit katsomaan minua", Mei maukui ja valkoturkkinen naaras ajatteli, että hän ei tullut katsomaan emoaan, vaan tarkistamaan pennun ja sen emon kunnon.
”Hei, haluaisitko käydä kysymässä Ilosiiveltä, miten kuumetta hoidetaan?” Unitassu maukui rauhallisesti ja Mei nyökkäsi huolestuneesti. Sitten tämä tunki ulos pesästä ja oppilas henkäisi helpotuksesta. Vihdoinkin hän sai työskennellä rauhassa.
”Onko Lehtipennulla kuumetta?” Setrisielu kysyi huolestuneella äänensävyllä ja valkoturkki käänsi taivaansiniset silmät tummanharmaaseen kuningattareen.
”Ei ole, älä huoli. Halusin vain saada emoni pois häiritsemästä", hän maukui rauhoittavasti ja hymyili hiukan. Setrisielun helpotus oli silmin nähtävissä, vaikka silmissä näkyi pieni närkästyminen. Ei kai kukaan emo halunnut edes vihjailua siitä, että heidän pentunsa olisi sairas.
”Anteeksi", hän naukui hiljaa ja peruutti ulos pesästä.

Vastaus:

Oikein mukava tarina ^^ Kirjoitustyylisi on omalaatuinen ja Unitassu on hyvin omaperäinen persoona. Odotan tälle jatkoa!
29 kp
-Tunnus

Nimi: Ullakolla

28.12.2017 15:09
--------------------------------------------------------------------------- -
Tästä alkavat uudet tarinat

Nimi: Toivetassu

28.03.2017 22:16
Heräsin aamulla auringon jo ollessa korkealla, mutta kuulin pian äänen:
"Toivetassu kävisitkö etsimässä pietaryrttiä? Sitä saattaa olla jo kasvanut nyt, kun lumet ovat hiukan sulaneet", Esikkojalka, mestarini kysyi.
"Menossa", sanoin ja lähdin kohti paikkaa jossa kasvoi sitä viime vuonna. Löysin vain muutanan taimen, mutta otin niistä kolme mukaan, koska palaaminen tyhjin tassuin olisi noloa.

"Olen takaisin!" huusin.
"No löytyikö?" mestarini kysyi.
"Vähän ja nekin ovat taimia", vastasin nolostuneena.
"Vai niin ei voi mitään, mutta onhan se parempi kuin ei mitään", hän yritti piristää.
"Kyllä", vastasin pettyneesti. Olin väsynyt ja kylmissäni, mutta en nälkäinen, vaikka en ollut syönyt mitään koko päivänä.

Vastaus:

En ole varma, oletko vielä liittyneenä joten en nyt arvioi tätä.

Nimi: Hunajatassu

11.03.2017 17:02
Heräsin varhain aamulla. Haukottelin ja venyttelin. Äkkiä havahduin vierelläni makaavan Myrskytassun katseessa. Kolli katsoi minua lempeästi.
"Huomenta Hunajatassu", tämä toivotti.
"Hei vain", nyökkäsin. Kolli hymyili ja pienoinen hymy minunkin kasvoilleni nousi. Pujahdin ulos pesästä. Aurinko paistoi silmilleni. Äkkiä pieni onnenpoikanen paistoi sisälläni. Oli ihanaa olla tuuliklaanilainen! Juosta vapaana nummilla. Huokaisin ihastuneesti.
"Huomenta", pirteä naarasääni maukui. Käännyin ja näin takanani Haikarasiiven.
"No hei", tervehdin mestariani.
"Saarniheinä valittaa punkkeja", soturi kertoi. "Hae hiirensappea Esikkojalalta."
Nyökkäsin. Juoksin parantajan pesälle.
"Ai hyvä, kun tulit", Esikkojalka nyökkäsi nopeasti. Parantaja otti esiin lehden ja uitti sen hiirensapessa. Hän antoi lehden minulle.
"Tiedäthän mitä tehdä?" Esikkojalka kysyi.
"Olen tehnyt tätä tuhansia kertoja", naurahdin. Kiitin parantajaa ja kävelin Saarniheinän pesälle.
"Hei", tervehdin vanhusta.
"No huomenta vain", tämä vastasi leppoisasti. Punkkejen poistaminen ei koskaan ollut mitään lempipuuhaani, mutta Saarniheinän ansiosta se oli mukavaa. Vanhus oli todella mukava ja lempeä.

"Kiitos Hunajatassu", Saarniheinä kiitti minua, kun olin saanut punkit poistettua. Harmaa kolli oli niin lempeä, että minun teki antaa hänelle nuolaisu. Sen teinkin. Pujahdin ulos pesästä. Haistoin ilmaa. Ihanan raikas ilma. Näin Mietetassun tulevan ulos pentutarhasta. Loistetassu seisoi mestarinsa Punakarvan sekä Haikarasiiven kanssa keskusaukiolla. Vein lehden nopeasti Esikkojalalle ja liityin heidän seuraansa, metsästyspartioon.

//Vaikka Loiste. :3

Vastaus:

.

Nimi: Hunajatassu

10.03.2017 17:22
Pieni, kellertävä naarasoppilas käveli mustavalkoisen soturin, Haikarasiiven perässä. Näiden perässä kulkivat Usvatassu ja Aurinkomieli.
"Haistatko mitään, Hunajatassu?" Haikarasiipi kysyi kellertävältä oppilaalta.
"Jäniksen", Hunajatassu hihkaisi. Pieni naaras suoristi itsensä ja loikkasi pensaan viereen, jonka vieressä seisoi suuri jänis. Jänis pääsi kuitenkin karkuun Hunajatassulta. Naaraan lavat lysähtivät lysyyn.
"En saanut sitä", Hunajatassu nyyhkäisi. Haikarasiipi katsoi tätä myötätuntoisesti.
"Ei se mitään", soturi kuiskasi. Aurinkomieli tuhahti ja lähti juosten jäniksen perään. Pian Aurinkomieli palasi jänis suussaan.
"Kaikki epäonnistuvat joskus", isokokoinen soturi murahti. Aurinkomieli siirtyi Usvatassun vierelle ja näytti hieman ylpeältä.

Kun he saapuivat leiriin, Hunajatassu vei Aurinkomielen jäniksen Oravamyrskylle. Kuningatar makasi pentutarhassa Esikkojalka vierellään.
"Ei kai pennut synny?" Hunajatassu kysyi hätääntyneenä.
"Eivät", Esikkojalka rauhoitteli, "annan hänelle vain hiukan yrttejä. Oliko sinulla jotain asiaa."
"Toin jäniksen", Hunajatassu hymyili. Pieni naaras laski jäniksen Oravamyrskyn eteen.
"Kiitos", kuningatar kiitti. Hunajatassu pujahti ulos pesästä ja suunnisti tuoresaaliskasalle. Naaras otti kasasta jäniksen ja käpertyi syömään sitä oppilaiden pesän edustalle Myrskytassun viereen.

//Tönkkö xD Milloin Oravamyrskyn pennut muuten syntyvät?

Vastaus:

.

Nimi: Kuisketassu

25.01.2017 19:16
"Kuisketassu, herätys", Punakarva kuiskasi hyvin hiljaa. Liekinvärinen oppilas haukotteli hartaasti, availi silmiään hitaasti ja vilkaisi sitten mestariinsa kirkkaansinisillä silmillään. Tummanpunertava kolli hymyili ja kuiskasi:
"Ensimmäiset harjoituksesi. Älä herätä muita."
Kuisketassu nousi hitaasti ja hyvin hiljaisesti, ettei herättäisi muita nukkuvia oppilaita. Naaras säpsähti nähdessään Usvatassun liikahtavan, mutta huokisi helpottuneesti, kun tuo ei herännyt. Oppilas kipitti ulos pesästä.

Liekinvärinen naaras hymyili, kun näki taivaalla olevan vielä kuu näkyvissä ja aurinko oli horisontissa. Kuisketassu oli siis herännyt hyvin aikasin, vain aamupartio oli hereillä hänen ja Punakarvan lisäksi. Siinä olivat Aurinkomieli, Kukkajalka ja varapäällikkö, Nopsahalla. Partion kissat tervehtivät oppilasta ja tuon mestaria, jonka jälkeen he poistuvat leiristä. Sen jälkeen Kuisketassu vilkaisi mestariinsa ja hymyili. Kolli johdatti oppilaansa ulos leiristä.

"Me opettelemme nyt yhden taisteluliikkeen, jonka jälkeen kertaamme soturilain ja sitten harjoittelemme metsästämistä", soturi selitti liekinväriselle oppilaalle. Kuisketassu aloitti pirteänä harjoittelun.

Vastaus:

Oikein mallikas, joskin lyhyt, tarina. :)
2 kp

Nimi: Hunajatassu

24.01.2017 08:35
Heräsin pesässäni varhain. Näin Myrskytassun makaavan vierelläni. Pesän toisella puolella heräilemässä ovat Usvatassu, Kuisketassu sekä uusi oppilas Mietetassu.
"Huomenta Hunajatassu", Myrskytassu maukui. Kollioppilas pujahti ulos pesästä. Menin hänen perässään. Näin mestarini Haikarasiiven tulevan minua kohden.
"Menemme metsästyspartioon", naarassoturi maukui. "Sinä, Myrskytassu tulet mukaan Loikkakoiven kanssa."
Näin Loikkakoiven kävelevän meitä kohden.
"Huomenta Myrskytassu", kolli maukui lempeästi. "Ja Hunajatassu."
Myrskytassu tervehti mestariaan. Minä tervehdin myös.
"Lähdetään!" Haikarasiipi maukui. Lähdimme naaraan johdolla leiristä ulos.
"Oravamyrsky ja Saarniheinä tarvitsevat riistaa", Loikkakoipi maukui. "Jos sinä Myrskytassu veisit Saarniheinälle ja Hunajatassu vie Oravamyrskylle."
Suostuimme Loikkakoiven ehdotukseen. Sain napattua jäniksen.
"Hyvin napattu", Haikarasiipi kehui. "Tuo on hyvä saalis Oravamyrskylle."
Katsoin ylpeänä jänistä. Se oli suuri, pullea harvat oppilaat sellaista saivat.

Saavuimme leiriin. Kipitin suoraan pentutarhaan.
"Oravamyrsky!" huusin.
"Olen täällä", naaraan ääni kuului pesästä. "Tule tänne vain."
Pujahdin sisään pesään. Oravamyrsky tervehti minua.
"Miten voit?" kysyin. "Milloin pentusi syntyvät."
"Kiitos kysymästä", kuningatar maukui. "Esikkojalan mukaan pennut syntyvät pian."
Jotenkin Oravamyrskyn ääni kuulosti äreältä.
"Minua vain kivistää vatsasta", Oravamyrsky maukui.
"Pystytkö syömään tätä?" kysyin huolestuneena ja laskin jäniksen naaraan eteen.
"Yritän syödä", naaras vastasi topakasti. "Kiitos Hunajatassu."
Jos oikein ymmärsin 'kiitos' tarkoitti samalla myös sitä, että Oravamyrsky halusi olla rauhassa. Lähdin pois pesästä. Pesän suuaukolla törmäsin Rusakkotähteen, Oravamyrskyn kumppaniin. Kumarsin päällikön edessä.
"Hei Hunajatassu", päällikkö tervehti. "Mitäs sinä pentutarhassa teit?"
"Vein Oravamyrskylle riistaa", mauin.
*Sehän on itsestään selvää, että vein riistaa*, ajattelin. Rusakkotähti pujahti pesään. Minä juoksin oppilaiden pesälle ja käperryin makaamaan Kuisketassun viereen.

Vastaus:

Hyvä oppilastarina :3 Jos kuvailisit enemmän, saisit lauseista ja koko tarinasta pidemmän. Riviä ei tarvitse auttaa puheenvuoron jälkeen.
7 kp

Nimi: Hunajatassu

11.01.2017 16:44
Kävelin onnittelemaan Myrskytassun ja Usvatassun.
"Onnea Kuisketassu", mauin nuorelle naaraalle. Usvatassu ja Myrskytassukin maukuivat onnittelunsa. Siirryimme tieltä, jotta muutkin voisivat onnitella Kuisketassua. Katsoin minua hieman vanhempien oppilaiden kanssa kuinka Oravamyrsky kehui Kuisketassua. Kuisketassun mestari Punakarva teki samoin.
"Hän vaikuttaa mukavalta", mauin Usvatassulle ja Myrskytassulle. "Tosi mukavalta."
Katsoin Oravamyrskyn vatsaa. Kuningattaren maha oli alkanut kasvaa entistä suuremmaksi. Pian naaras saisi pentunsa.
"Minäkin haluan pentuja", mauin itsekseni. "Mutta en ole ihastunut kehenkään."
Katsoin kuinka Oravamyrsky nojasi kumppaniinsa Rusakkotähteen ja päällikkö nuolaisi rakastettunsa naaraan poskea. Kuisketassu seisoi heidän vieressään saaden onnittelunsa mestariltani Haikarasiiveltä. Sitten vastanimitetty oppilas loikki luoksemme.
"Muistathan tulla nukkumaan pesäämme?" Usvatassu kysyi.
"Niin, ettet mene vahingossa pentutarhaan", Myrskytassu lisäsi naurahtaen.
"Kyllä, kyllä", Kuisketassu vastasi suu hymyssä.

Vastaus:

Suloinen tarina :3. Ensimmäisestä lauseesta puuttuu sana, ja pari muutakin virhettä huomasin.
2 kp

Nimi: Kuisketassu

07.01.2017 12:24
"Saapukoon jokainen kanin kiinni saava Suurkivelle klaanikokoukseen!" Rusakkotähti, Tuuliklaanin päällikkö, huusi Suurkiven päältä. Oravamyrsky käveli pentutarhalta, perässään liekinvärinen pentu, Kuiskepentu. Usvatassu, Myrskytassu ja Hunajatassu, klaanin oppilaat, seisoivat mestariensa, Aurinkomielen, Loikkakoiven ja Haikarasiiven vierellä. Nopsahalla, varapäällikkö, istui paikoillaan, viittoen Punakarvan lähemmäs.
"Kuiskepentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua Kuisketassuksi. Mestariksesi tulee Punakarva. Odotan, että Punakarva välittää kaiken tietonsa sinulle!" Rusakkotähti huusi, jolloin Oravamyrsky työnsi tulevan oppilaan Suurkiven eteen, jolloin Punakarva tuli hänen viereensä.
"Punakarva, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta, Saarekehännältä ja olet osoittanut olevasi rohkea soturi. Odotan, että siirrät kaiken tietosi Kuisketassulle!" kolli puhui soturille. Punakarva ja Kuisketassu koskettivat kuonoja.
"Kuisketassu! Kuisketassu!" klaani hurrasi. Uusi oppilas käveli muiden oppilaiden luo puhumaan.

//Hunajatassu?

Vastaus:

Hyvä nimitystarina :). Jään odottamaan jatkoa^^.
3 kp

Nimi: Hunajatassu

02.01.2017 18:12
Kävelin iloisena leirissä. Pian olin oppilas! Saavuin oppilaiden pesälle. Myrskytassu ja Usvatassu makasivat oppilaiden pesän edessä. Molemmat oppilaat söivät riistaansa.
"Hei", mauin iloisesti oppilaille.
"Ai, hei Hunajapentu", Usvatassu maukui iloisesti. "Mitä asiaa?"
"Minusta tulee pian soturioppilas!" huudahdin uutiseni. Myrskytassun suu kääntyi hymyyn.
"Mahtavaa!" kollioppilas huudahti. "Pääset nukkumaan pesäämme."
"Voi kiitos", mauin.
"Ihanaa!" huudahti Usvatassukin. "Mahtavaa, että pääset nukkumaan pesäämme."
"Kiitos kiitos", hymyilin.

"Tulkoon jokainen oman riistansa kykenevä metsästämään Suurkivelle klaanikokoukseen!" Rusakkotähti maukui perinteisen klaanikutsuhuudon. Silloin tiesin, että nyt olisi se hetki... Kohta minut nimitetään oppilaaksi. Juoksin Suurkiven eteen. Muut kissat kokoontuivat ympärilleni. Näin Rusakkotähden hymyilevän minulle. Hymyilin päällikölle takaisin.
"Hunajapentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua Hunajatassuksi. Mestariksesi tulee Haikarasiipi. Odotan, että Haikarasiipi opettaa kaiken tietonsa Hunajatassulle", Rusakkotähti maukui ja käänsi katseensa mustavalkoiseen naaraaseen, joka loikki vierelleni. "Haikarasiipi, olet valmis ottamaan oman oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta mestariltasi ja olet osoittautunut olevasi uskollinen klaanillemme ja olet taitava metsästäjä. Odotan että siirrät nämä ominaisuudet Hunajatassuun. Haikarasiipi kumartui koskettamaan nenääni. Hymyilin.
"Hunajatassu! Hunajatassu!" klaani hurrasi. Ilo kupli sisälläni. Nyt olin oppilas.

//Vähän tönkkö. xD

Vastaus:

Mukava nimitystarina. :) Välillä oli pieniä lipsahduksia aikamuodon kanssa.
7 kp

©2019 Kuunkehrä - suntuubi.com