Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne siis vain ja ainoastaan kokoontumistarinat!

Kokoontuminen järjestetään ylläpidon ilmoittamana ajankohtana. Lähtijät kerrotaan Ilmoituksissa!!! Kokoontumisesta on aikaa kirjoittaa neljä päivää.

Pari juttua:

- Tarkista tarina huolella ennen lähettämistä

- Kirjoita hän- tai minä-muodossa ja käytä imperfektiä

- Yhdellä hahmolla saa olla kaksi tarkistamatonta tarinaa

- Muista tehdä tarinasta riittävän pitkä, että saat kokemuspisteitä

- Älä kirjoita liian pitkää tarinaa!!! max. noin 1300 sanaa

- Yhdestä tarinasta voi saada max. 30 kp

- Nimi-kohtaan hahmon nimi ja klaani (esim. Lehtitassu, Tuuliklaani)

Kokoontumistarinat  [ Kirjoita ]

Nimi: Ullakolla

15.02.2017 14:04
-------------------------------------------------------

Nimi: Hunajatassu, Tuuliklaani

06.02.2017 17:25
Kävelimme Rusakkotähden edellä kokoontumiseen. Saavuimme Nelipuulle. Neljä tammea kohosivat melkein pilviin asti, tai siltä näytti. Kissoja oli hirveän paljon.
"Ihana paikka", henkäisin vieressäni olevalle Myrskytassulle.
"Kokoontumiset ovat kivoja", kolli maukui. Hymyilin ihastuneena. Nelipuut olivat hieno paikka. Rusakkotähti hyppäsi Puhujankivelle neljän muun päällikön seuraan.
"Hei Rusakkotähti", maukui Jokiklaanin päällikkö Aaltotähti.
"Huomenta vain Aaltotähti", tervehti myös Rusakkotähti. Puhujankiven päältä kuului ulvaisu.
"Shh... Kokoontuminen alkaa", vieressä oleva Taivasklaanin soturi kuiskasi. Kun Taivasklaanin, Jokiklaanin, Myrskyklaanin ja Varjoklaanin päälliköt olivat puhuneet, tuli Rusakkotähden vuoro.
"Hyvää iltaa minunkin puolestani", Tuuliklaanin päällikkö maukui. "Tuuliklaanilla sujuu hyvin. Klaanilla on kolme uutta oppilasta Hunajatassu, Kuisketassu ja Mietetassu. Kumppanini Oravamyrsky on viimeisillään tiineenä. Hän synnyttää pian."
Kissojen porukasta kuului onniteluita. Päälliköt loikkasivat alas Suurkiveltä. Kokoontuminen oli loppunut.

//Tönkkö. Mut joku?

Vastaus:

Hieman lyhyesti kerrottu tarina. Aaltotähti on Varjoklaanin päällikkö, ei Jokiklaanin.
3 kp

Nimi: Synkkätassu, Varjoklaani

04.02.2017 16:14
Katseeni kiersi pitkin Nelipuun ympäristöä, kun yritin hahmottaa kissojen määrää. Tuoksut risteilivät ilmassa yhtenä sekamelskana pistäen pääni pyörälle. Mieleni olisi tehnyt paeta takaisin Varjoklaanin tutulle ja turvalliselle reviirille. Pentuna olin kovasti halunnut päästä kokemaan kokoontumisen, mutta nyt olisin tehnyt mitä vain, jos olisin saanut käpertyä nukkumaan omalle sammalpedilleni.
"Voisimmeko me pysyä täällä sivummalla?" kysyin tunnustelevasti Simpukkatassulta. Veli katsoi minua ensin pitkään, mutta hymyili sitten ymmärtäväisesti.
"Olin kyllä ajatellut mennä tutustumaan toisten klaanien oppilaisiin, mutta jos sinusta tuntuu mukavammalta pysytellä täällä, niin jään kyllä seuraksesi", Simpukkatassu maukui. Nuolaisin hänen korvaansa hellästi.
"Sinä olet maailman paras pentuetoveri", kehräsin Simpukkatassun valkeaa turkkia vasten.
"Niin sinäkin", Simpukkatassu vastasi ja painautui tiukasti kylkeeni seuraamaan kokoontumisen kulkua. Siellä täällä näkyi soturien, klaaninvanhimpien ja oppilaiden rykelmiä, mutta paljon kissoja myös vain kuljeskeli ympäriinsä tai jutteli kaksin toisen kissan kanssa. Puhujankiven laitamilla istuivat päälliköt, varapäälliköt ja parantajat omissa ryhmissään.
"Aika kaunista", Simpukkatassu naukui hiljaa. "On hienoa nähdä, että edes kerran kuussa klaanit pystyvät unohtamaan vihamielisyytensä ja kokoontumaan yhteen kuin yhdeksi klaaniksi."
"Niin on", huokaisin, sillä Simpukkatassu oli täysin oikeassa.
*Hänestä tulisi erinomainen päällikkö*, tuumin, mutten sanonut mitään, sillä tiesin, ettei velikultani ollut vallan perään.
"Hei, te siellä!" huusi uusi ääni. Kilpikonnakuvioinen naaras lähestyi meitä rinnallaan juovikas kolli.
*Oppilaita*, ajattelin. *Mitä he meistä haluavat?* Kissat lähestyivät edelleen ja samalla lähestyi myös kalaisa haju.
"Jokiklaanilaisia", Simpukkatassu puki ajatukseni sanoiksi.

Vastaus:

8 kp

Nimi: Huurretassu, Varjoklaani

03.02.2017 10:21
Astelimme suuressa kissa joukossa kohti nelipuuta.
"Pysy nahoissasi!" Sammakkokynsi sihahti korvaani vähän äkäisesti.
"Älä välitä Sammakkokynnestä", Sinitassu supatti.
"En todellakaan", tirskahdin takaisin. Oli mielestäni mukavaa päästä oman siskon kanssa kokoontumiseen.
"Minä en tahdo mennä muiden kissojen joukkoon", kuulin Synkkätassun mutisevan.
"Ei se niin vakavaa voi olla!" Simpukkatassu puuskahti.
*Onneksi pian olemme nelipuulla!* mietin ja kuuntelin noiden kahden kinastelua.
"Juovatassu ei päässyt mukaan", panin merkille katsellessani varjoklanilaisia.
"Niin. Varmaan liian nuori vielä", Sinitassu sanoi kohauttaen harteitaan. Nyökkäsin nopeasti vastaukseksi. Äkkiä Aaltotähti antoi merkin pysähtyä hännällään.
"Perillä!" huudahdin pienesti innoissani. Sinitassu jännitti lihaksensa valmiina juoksemaan aukiolle ja ihan kohta me sen teemme. Päällikkö heilautti häntäänsä merkiksi mennä.
*Nyt sitä mentiin!* mietin ja juoksin rinnettä alas suureen kissa joukkoon. Sammakkokynsi hölkkäsi viereeni.
"Älä kerro kellekään Varjoklaanin salaisuuksia!" naaras ärähti. Nostin korvani pystyyn.
"En", lupasin. Haistoin ilmaa ja huomasin monia uusia tuoksuja.
"Eikö ole jännittävää?" Sinitassu intoili vieressäni.
"Niin!" Vastasi melkein yhtä innoissani.
"Tule mennään oppilas joukkoon!" siskoni patisti ja me pujahtelimme kissojen ohi oppilasryhmään.
"Katsokaa tätä!" yksi oppilaista mahtaili ja loikkasi ilman.
"Hah! Ei tuo ole mitään Lukkitassu!" toinen oppilas huudahti ilkikurisesti.
"Näytä sitten itse mallia!" ärähdin. Kissa käänähti kohti minua.
"Haastatko riitaa vai?" hän kysyi. Minulle tuli pieni nolostus päälle.
"Noh..." mutisin vaisusti, mutta sitten rohkistuin.
"Jos sanoit ettei Lukkitassun yritys ole hyvä niin voisitko näyttää itse mallia?" kysyin mahdollisimman kohteliaasti. Kissa liikutti korviaan.
"Jaa voihan minä", hän vihdoin tokaisi ja loikkasi ilmaan. Olin vaikuttunut hänen ketteryydestään ja lihaksistaan jotka paistoivat turkin alta.
"Noin", naaras naukui ja laskeutui sulavasti maahan neljälle tassulle.
"Hienoa!" kehuin vaikuttuneena. Sinitassu tökkäsi lapaani.
"Kokoontuminen alkaa!" siskoni sanoi nopeasti. Nostin katseeni ylös puhujakivelle ja näin viisi päällikköä.
"Kokoontuminen alkakoon!" Hiekkatähti myrskyklaanin päällikkö huusi. Väki joukko hiljeni ja kaikki katsoivat nyt päällikköjä.
"Myrskyklaanilla on mennyt hyvin, vaikka on lehtikato. Olemme aina valmiit taistelemaan", Hiekkatähti lopetti ytimekkäästi ja katsoi sivusilmällä muita päällikköjä. Hiekkatähti antoi tilaa seuraavalle päällikölle jota en tuntenut.
"Kuka tuo on?" kysyin yhdeltä oppilaalta.
"Kanervatähti", hän vastasi. Nyökkäsin ja käänsin taas katseeni päällikköihin.

Muut päälliköt olivat ilmottaneet oman klaaninsa kuulumisen ja nyt oli Aaltotähden vuoro.
"Varjoklaani on hyvissä voimissa ja uusia soturioppilaita on nimitetty. Kokoontumisessa on tänään mukana Huurretassu, Sinitassu, Simpukkatassu ja Synkkätassu. Leiriin jäi Juovatassu ja Lumikkotassu", isäni ilmoitti. Klaanit alkoivat huutaa oppilasnimeäni ja sai minut pursuamaan ylpeyttä.
"Varjoklaanilla myös riittää riistaa ja lehtikato on hellittämässä", Aaltotähti lopetti.
*Olen ylpeä isästäni!* mietin katsellessani hänen itsevarmuutta.

//Lyhyt joo. Tuli joku pätkä kirjoitettua :D

Vastaus:

Hyvä kokoontumistarina :3
13 kp

Nimi: Ullakolla

22.01.2017 15:25
-----------------------------------------------------

Nimi: Pimeätassu, Myrskyklaani

14.01.2017 16:31
Kompuroin eteenpäin Myrskyklaanin metsässä. Onneksi Sammalnenä kulki edelläni ja sain seurata hänen tuoksuaan.
"Kohta tapaat muut parantajat", mestarini tokaisi vaisusti. En vastannut koska tunnustelin tassuillani maata ja etsin hyviä paikkoja kävellä. Kiersin muutaman puun, mutta kompastuin yhteen viheliäiseen juureen.
"Hiirenpapanat!" tuhahdin närkästyneesti ja kompuroin pystyyn.
"Varo Pimeätassu edessä on kuoppa!" Sammalnenä varoitti. Väistin juuri ja juuri kuopan. Huokaisin helpotuksesta siitä, etten joutunut taas kompuroimaan pystyyn.
"Esikkojalka ja Nokipisara!" mestarini tervehti äkkiä. Nuuhkaisin ilmaa ja haistoin Tuuliklaanin ja Jokiklanin tuoksun.
"Hei Sammalnenä!" kuulin Esikkojalan tervehtivän.
"Kuka hän on?" tuuliklaanin parantaja kysyi.
"Tässä on oppilaani Pimeätassu", Sammalnenä esitteli.
"Hän on sokea", naaras vielä lisäsi vähän hiljempaa. Tuli kiusallinen hiljaisuus.
*Oliko sinun pakko mainita?* mietin närkästyneesti. Ei ollut kiva olla sokea. Olisin mielummin ollut ihan tavallinen kissa.
"Hei Pimeätassu", Esikkojalka rikkoi hiljaisuuden. Heilautin häntääni tervehdykseksi.
"No niin tulkaa ettemme myöhästy", Nokipisara sanoi hiljaa. Kuulin kuinka muut lähtivät kulkemaan taas eteenpäin. Lähdin heidän peräänsä vähin äänin koska en tahtonut muiden kiinnittävän minuun enää huomiota. Tepastelin rauhallisesti eteenpäin, kun kuulin hirviön murinan. Karvani nousivat pystyyn pelosta.
"Ei hätää. Hirviöt eivät koskaan poistu ukkospolulta", Sammalnenä rauhoitteli.
"Tule tähän reunalle, kun sanon "hep" me juoksemme ukkospolun toiselle puolelle", mestarini määräsi. Menin kyyryyn ja jännitin lihakseni valmiina juoksuun. Hirviöiden ärinä hiljeni ja tuli hiljaista.
"Hep!" Sammalnenä huusi ja me juoksimme ukkospolulle. Ukkospolun pinta oli kivistä ja se raastoi polkuanturoitani. Kompaselin eteenpäin niin nopeasti kuin pääsin. En ollut tottunut vielä maastoon joten minun piti mennä varovasti, mutta kummikin rivakasti. Hirviön ärinä hätkähdytti minut.
"Nopeasti Pimeätassu!" Sammalnenä kirkui. Juoksin eteenpäin enkä välittänyt siitä tiesinkö mitä käpälieni alla oli. Nyt oli kyse vain, että ehtisinkö toiselle puolelle ajoissa ennen hirviötä. Murina voimistui ja tunsin itseni liian hitaaksi. Pelkäsin pahinta, mutta minä yritin. Minä juoksin kuin pelästynyt kani ja ehdin juuri ja juuri toiselle puolelle. Hirviö murisi ohitseni ja pöllähti päälleni vähän lunta. Pudistelin ne pois ja läähätin hengästyneesti.
"Se oli hyvin täpärällä", hiljainen naukaisi kuului takaani. Nuuhkaisin ilmaa ja erotin muun, kun ukkospolun löyhkän seasta kissan hajun.
*Varjoklaanin parantaja!* tajusin.
"Hei", tervehdin hiljaa.
"Höyhentulva tulit sopivasti", Esikkojalka naurahti. Tunsin turkin hipaisun.
"Pimeätassu otaksun?" naaras kysyi.
"Kyllä Höyhentulva", vastasin.
"Ei hukata aikaamme enää. Kohta on jo liian myöhäistä", Nokipisara maukui.
"Olet oikeassa. Täysikuu on melkein käsillä", Höyhentulva myönsi.

"Tuossa se on", Sammalnenä kuiskasi korvaani. Kylmä tuuli ulvoi ylitsemme ja sai niskakarvani nousemaan pystyyn.
"Tulkaa! Kuu on kohta asemassaan!" Höyhentulva huusi. Hölkkäsimme luolan eteen joka johti kuukivelle. Pelko nousi sisimmässäni ja sai minut vähän vapisemaan.
"Ei hätää. Minuakin pelotti ensimmäinen kertani", Nokipisara kuiskasi yllätäin korvaani. Nyökkäsi pienesti.
"Pimeätassu seuraa tuoksuani", mestarini kuiski. Lähdin seuraaman Sammalnenää kohti kuukiven luolaa. Tunsin kuinka maa vajosi allani alemmas ja ilma muuttui kylmemmäksi.
*Olemme maan alla*, mietin ja kuvittelin ympärilleni pimeyden, ja Sammalnenän hännänpään ikä erottui pimeässä. Tunneli tuntui loputtoman pitkältä, mutta ilma raikastui ja me nousimme ylöspäin.
"Hetki on koittamaisillaan!" Esikkojalka huudahti hiljaa, mutta kuuluvasti. Tiesin kuinka kuukivi alkaisi loistaa, kun täysikuu olisi oikeassa paikassa. Hengitykseni alkoi nopeentua jännityksestä. Olisin toivonut, että näkisin tämän ihmeen. En nähnyt.
"Kosketa nenälläsi kiveä", Sammalnenä naukui hiljaa. Luulin että aika oli koittanut. Astuin askelia eteenpäin ja ojensin kuonoani siihen kohtaan missä luulin kuukiven olevan. Olin oikeassa. Kuononi koski kylmää ja sileää kiveä. Äkkiä lävitseni kävi kumma tunne ja kaikki pysähtyi ympärilläni. Räpyttelin silmiäni metsän keskellä olevalla aukiolla.
*Olenko unessa?* kysymys tuli mieleeni. Räpsäytin silmäni kiinni ja auki. Minä näin! Muistin pentuaikojeni unet. Niissä olin aina nähnyt kaiken.
"Hu-huu?" huhuilin. Käänsin katseeni ylös ja näin tähtien kieppuvan alemmas kohti minua. Äkkiä näin ympärilläni monta tähtikissaa.
"Tervetuloa Pimeätassu!" kissoista kajahti tervehdys. Riveistä astui esiin vähän ruskehtava kissa. Päätin kumartaa tähtikissalle.
"Ei tarvitse kumartaa", kissa sanoi vähän naurahtaen.
"Olen Ruskalehti entinen Myrskyklaanin parantaja", Ruskalehti esittäytyi. Avasin suutani esitelläkseni itseni, mutta muistin että Tähtiklaanin kissat tiesivät kaiken.
*Noh melkein kaiken*, lisäsin mielessäni.
"Olemme tullet tervehtimään sinua ja avaamaan sinulle parantajien salat. Kuten tiedät olet parantajaoppilas ja sinun on aika saada parantajan oikeutesi", Ruskalehti kertoi. Nyökkäsin jännittyneenä.
"Aina puolenkuun aikaan parantajat kokoontuvat tänne ja saavat Tähtiklaanilta ennustuksia ja mitä nyt liekään", entinen parantaja jatkoi.
"Myös aina joskus me ilmestymme uniisi ja varoitamme jostain tai keromme jotain tärkeää." Höristin korviani. Kissa yleisöstä astui esiin valkoinen vähän harmahtava kissa.
"Olen Poutataivas jokiklaanin entinen parantaja", naaras esitteli itsensä.
"Nyt on aika jolloin sinun on herättävä. Näemme myöhemmin", Poutataivas tokaisi. Tähtiklaani kieppui ylöspäin ja jäin yksin aukiolle. Olin hölmistynyt.
*Menikö aika näin nopeasti?* mietin. Äkkiä vajosin mustuuteen. Räväytin silmäni auki ja näin pelkkää mustaa. Olin nyt hereillä. Kuulin kuinka muut parantajat heräilivät omista unistaan vieressäni.

Palasimme yhdessä Sammalnenän kanssa leiriin. Lukkitassu oli heti vastassa minua.
"Miten meni?" veljeni kysyi innokkaasti.
"Hyvin", vastasin.
"Mitä sinä näit?" Lukkitassu jatkoi.
"Öhm...", sanoin.
"Hän ei saa kertoa", Sammalnenä töksäytti.
"Parantajien salaisuus", naaras lisäsi vähän iloisemmin.

Vastaus:

Kuukivi isolla.
17 kp

Nimi: Ullakolla

26.12.2016 14:19
----- ----- ----- ----- ----- -----

Nimi: Lumitassu, Myrskyklaani

23.12.2016 21:18
Astelin Myrskyklaanin kissojen mukana Nelipuulle. En muistanut, milloin olin viimeksi ollut yhtä innoissani. Pääsin oikeaan kokoontumiseen!
"Muista, älä paljasta liikaa klaanimme salaisuuksia", Takiaskynsi sanoi kun laskeuduimme muiden kissojen luokse. Hän oli kertonut minulle ohjeita koko matkan ajan, enkä tainnut muistaa niistä ainuttakaan.
"Juu!" lupasin ja pingoin mestarini ohi muiden klaanien luo.
Ensimmäisenä törmäsin Taivasklaanin kissaan. Hän oli punaruskea, mustajuivainen kolli, ja hän taisi olla oppilas.
"Hei!" maukaisin hänelle. Hän katsahti minua yllättyneen näköisenä.
"Hei vain!" hän sanoi.
"Kuka sinä olet?" kysyin kollilta. Mietin hetken, oliko Takiaskynsi puhunut jotain nimien kyselemisestä, mutten muistanut sellaista. Jatkoin siis vastauksen odottamista.
"Nimeni on Liekkitassu", kolli vastasi. Liekkitassu! Kolli siis oli todella oppilas!
"Entä sinä?" Liekkitassu kysyi. "Mikä sinun nimesi on?"
"Lumitassu", sanoin ja istuuduin kollin eteen. "Myrskyklaanista", täydensin vielä. Liekkitassu hymähti.
"Haistoin sen sinusta jo", hän tokaisi. Avasin suuni sanoakseni jotain, kun päälliköt aloittivat kokoontumisen.
Käännyin katsomaan päälliköitä, ja Liekkitassu meni muutaman muun Taivasklaanin kissan luokse.
Varjoklaanin päällikkö Aaltotähti aloitti kokoontumisen. Hän kertoi uusista oppilaista ja sotureista ja lisäsi lopuksi, että ruokaa riitti klaanille yhä lumen tulosta huolimatta.
Jokiklaanin ja Tuuliklaanin päälliköt kertoivat samanlaisia uutisia, kuten myös Taivasklaanin päällikkö Kanervatähti.
Sitten Hiekkatähti sai puheenvuoron. Kuuntelin jännittyneenä kun hän kertoi uutisia Myrskyklaanista.
"Myrsyklaani on myös nimittänyt tässä kuussa uusia oppilaita, Salamatassun, Lumitassun ja Lukkitassun, sekä parantajaoppilas Pimeätassun, mutta hän ei ikävä kyllä päässyt tänään paikalle", Myrskyklaanin päällikkö kertoi. Kissat alkoivat huutaa minun, Lukkitassun ja Salamatassun nimiä.
Katselin silmät loistaen ympärilleni, ja näin Salamatassun istumassa vähän kauempana jonkun varjoklaanilaisen kanssa.
Hymyilin hänelle, mutta hän ei huomannut. Se ei oikeastaan haitannut minua juuri nyt. En ollut koskaan ollut enemmän innoissani!
Jonkin ajan kuluttua pääsin taas juttelemaan Salamatassun kanssa.
"Kuvittele! He kaikki huusivat nimiämme! Joka ikinen!" vinkaisin veljelleni. Salamatassu nyökkäsi innoissaan.
"Kuvittelen! Mutta olen kauhean väsynyt!" Salamatassu sanoi ja haukotteli kuin sanojensa takeeksi.
Äkkiä huomasin olevani itsekin väsynyt.
"Niin minäkin", sanoin. Vilkaisin ympärilleni Takiaiskynttä katseellani etsien. Halusin päästä pian kotiin. Äkkiä Takiaiskynnen ääni kuului takaani.
"Lumitassu ja Salamatassu, oletteko valmiita palaamaan kotiin?" mestarini maukaisi.
"En ole koskaan ollut valmiimpi!" tokaisin. Takiaiskynsi nyökkäsi.
"Hyvä, koska nyt lähdetään", hän sanoi ja lähti vielä kohti kissajoukon keskustaa. Vilkaisin Salamatassua, joka haukotteli taas.
"Kokoontumiset ovat mahtavia", sanoin ja menin Takiaiskynnen perään.

Vastaus:

Sellaisen virheen löysin, että Pimeätassu oli kyllä mainittu lähtijöissä, mutta eihän tuo nyt maata kaada :').
12 kp

©2019 Kuunkehrä - suntuubi.com